Vietin eilen uskomattoman ihanan hetken lapsuuden (ja myös nykyhetken) partioystäväni kanssa lukien vanhoja kirjeitä, joita olemme lähettelleet toisillemme 70-luvulla. Ihania tarinoita, teiniangstia, biletystä, oman paikan etsintää maailmassa. Itkimme ja nauroimme vuorotellen.
Totesimme, että tätä hetkeä emme olisi koskaan saaneet, jos aikanamme olisi ollut sähköposti, kännykät ym tämän päivän kommunikaatiovälineet. Tuo kaikki olisi haituvina bittiavaruudessa. Miten onnellisia olemmekaan saadessamme konkreettisen kosketuksen rakkaisiin muistoihin, vaikka joitakin olisi ehkä parempi olla muistelematta :)
Me tytöt tiedetään jo pienenä, mitä puhuminen ystävän kanssa merkitsee!
1 kommentti:
onneks mäkin kuulun vielä tohon jengiin. :)
Lähetä kommentti