maanantai 28. marraskuuta 2011

Long time no see

Onpas vierähtänyt aikaa, kun bloggasin viimeksi. Kolme viikkoa, hups! No eipä mitään, laitan tähän alle kuvareportaasin Turkin matkastamme. Olimme pelaamassa golfia Belekissä alkukuusta. Aivan ihana matka. Golfia joka päivä paitsi yhtenä, silloin kävimme Antalyassa sight-seeingillä. Aaamulla siis opettajan kanssa harjoittelemaan, päälle peli ja muuta sitä ei sitten oikein päivällä jaksanutkaan. Illalla runsaaseen ruokasallin nauttimaan kaikkea mahdollista, mitä kuvitella saattaa. Nam, ne ne vasta oli pöperöitä. Paino ei kuitenkaan noussut, sen verran liiikuttiin koko ajan. Onneksi!

 Pekka, Helena, Anne ja Risto, rento ryhmä rellestämässä.
 Pelattiin Pasha, Sultan ja Tat kentillä. Oli niiiiin kaunista!
 Vesiesteistäkin selvittiin joten kuten.
 Väylät olivat upeita ja haastavia.
 Opetus oli ensiluokkaista ja porukka tosi mukavaa.
 Antalyan putoukset.
 Pariskunta poseeraa putouksilla.
 Tat kentän klubitalolla oli hauska takka, illalla tuli jo vähän viileää kun aurinko laski.
 Hotelli Sirenen illallispöydän herkkuja. Tällaisia kattauksia oli varmaan parikymmentä eri teemoilla.
Ryhmä rämä nauttii elämästään.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Pietarissa

Viikonloppu meni Pietarissa. Pietari on minun toinen kotikaupunkini, rakastan sitä, sen sykettä ja apeutta, loistoa ja kurjuutta.

Matka sinänsä alkoi melkoisen sähäkästi. Olin tilannut taksin hakemaan minua klo 5.30. Allegro juna oli lähdössä Tikkurilan asemalta 6.16. Olin siis varannut matkaan reilusti aikaa. Mutta kun puhelin soi 5.30 ja taksikuski ihmetteli, että onkohan hän oikean talon pihalla, kun ei näy yhtään valoja, niin silloin se alkoi. Minä olin siis umpiunessa. Juhuu! Ylös, kuteeet niskaan, paidan napit auki villapaidan alla, tukka märkänä - oli pakko kastella, ettei ihan seinästä repäistyltä näyttäisi - taksissa dödöä kainaloon ja loput kamat matkalaukkuun. Well, assalla oltiin 8 min ennen junan lähtöä, joten reilustihan siinä oli aikaa! Junassa sitten matkalaukku auki, pesukamat mukaan ja siistiytymään junan vessaan. Että silleen.

Matka oli työmatka. Olimme messuilla markkinoimassa. Hyvät messut, porukkaa oli ja kauppaa tuli.

Ehdittiin kuitenkin tapaamaan FIL leidejä pikkujouluillallisen merkeissä. Hauskaa oli. Siihenkin iltaan liittyi mukava takitarina. Minä olin ostanut viime viikonlopun muotimessuilta Helsingistä takin. Ja Ingalla oli päällä aivan jokaiselta yksityiskohdaltaan samanlainen takki, jonka hän oli ostanut 10 v sitten Lontoosta. Siinä sitä oli ihmettelemistä kerrakseen, 2 takkia eri maasta ostettuna tapaavat eri maan kansalaisten yllä eri maassa.

Kun vielä sunnuntaina kaikki kellot näyttivät eri aikaa ja siitäkin selvittiin (tosin piti soittaa Emmalle ja kysyä paljonko kello on, kun molempien puhelimet, hotellin tv:n ja käytävän kellot olivat eri ajassa), niin ei voi muuta kun sanoa, että matkailu avartaa ja luo uusia kokemuksia. Ja tällä kertaa ehdittiin junaan ajoissa.

FIL Ladyt