Viikonlopun tapahtumat Norjassa saavat minut vaihtamaan tunnetilaa raivosta suuttumukseen, vihasta hämmennykseen, toivottomuudesta valtavaan haluun tehdä jotain! Eipä auta päivittely, ei auta ymmärrys, ei auta itku. Mikä autaa? Se autaa, että kerron rakkailleni, että rakastan heitä, kerron lapsilleni ja lastenlapsilleni ja läheisilleni, että he ovat tärkeitä minulle. Kerron heille, että maailma voi olla parempi paikka meidän jokaisen yhteisillä ponnistuksilla. Välitetään toinen toisistamme, annetaan aikaa toinen toisillemme, pidetään yhtä! VÄLITETÄÄN!
Kaikesta huolimatta elämä jatkuu. Uusia ihmisalkuja syntyy, vanhoja kuolee. Näin pitääkin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti