Viikonloppu meni Pietarissa. Pietari on minun toinen kotikaupunkini, rakastan sitä, sen sykettä ja apeutta, loistoa ja kurjuutta.
Matka sinänsä alkoi melkoisen sähäkästi. Olin tilannut taksin hakemaan minua klo 5.30. Allegro juna oli lähdössä Tikkurilan asemalta 6.16. Olin siis varannut matkaan reilusti aikaa. Mutta kun puhelin soi 5.30 ja taksikuski ihmetteli, että onkohan hän oikean talon pihalla, kun ei näy yhtään valoja, niin silloin se alkoi. Minä olin siis umpiunessa. Juhuu! Ylös, kuteeet niskaan, paidan napit auki villapaidan alla, tukka märkänä - oli pakko kastella, ettei ihan seinästä repäistyltä näyttäisi - taksissa dödöä kainaloon ja loput kamat matkalaukkuun. Well, assalla oltiin 8 min ennen junan lähtöä, joten reilustihan siinä oli aikaa! Junassa sitten matkalaukku auki, pesukamat mukaan ja siistiytymään junan vessaan. Että silleen.
Matka oli työmatka. Olimme messuilla markkinoimassa. Hyvät messut, porukkaa oli ja kauppaa tuli.
Ehdittiin kuitenkin tapaamaan FIL leidejä pikkujouluillallisen merkeissä. Hauskaa oli. Siihenkin iltaan liittyi mukava takitarina. Minä olin ostanut viime viikonlopun muotimessuilta Helsingistä takin. Ja Ingalla oli päällä aivan jokaiselta yksityiskohdaltaan samanlainen takki, jonka hän oli ostanut 10 v sitten Lontoosta. Siinä sitä oli ihmettelemistä kerrakseen, 2 takkia eri maasta ostettuna tapaavat eri maan kansalaisten yllä eri maassa.
Kun vielä sunnuntaina kaikki kellot näyttivät eri aikaa ja siitäkin selvittiin (tosin piti soittaa Emmalle ja kysyä paljonko kello on, kun molempien puhelimet, hotellin tv:n ja käytävän kellot olivat eri ajassa), niin ei voi muuta kun sanoa, että matkailu avartaa ja luo uusia kokemuksia. Ja tällä kertaa ehdittiin junaan ajoissa.
FIL Ladyt
